"lopputyö" novelli

                                              ANTEEKSIANNETTU

Juudas

Hän ei ollut käynyt kirjossa moniin vuosiin. ”Kiireitä, kiireitä on ollut Herra. On uusi perhe ja …ja työ vie aikaa.” Hän mutisi itsekseen. Valo kimmelsi maalauksien läpi leikkien varjoilla. Hänen vasemmalla puolellaan siinsi fresko, joka oli Pyhäehtoollinen. Juudas hätkähdytti häntä.” Ei Herra, en ole petturi …en voinut sille mitään. ”Hän risti kätensä kävellessään kohti alttaria. Kirkko tuntui ahdistavalta, kuin hänen jokainen syntinsä olisi kaikkien nähtävissä. Risti vangitsi hänen katseensa. Ristin yläpuolella luki isolla INRI. ”Jeesus- Nasaretilainen – juutalaisten kuningas, mies hoki nopeasti. ” Kylmä hiki valui pitkin hänen kasvojaan. ”En olisi halunnut tehdä sitä, en olisi halunnut…” Päivystävä pappi käveli hänen viereensä.

-          Oletko tullut tunnustamaan syntisi poikani?

-          Kyllä isä, olen tehnyt syntiä, olen syntinen.

Kavallus

Kynttilänliekki lepatti huoneessa, ikkuna oli jäänyt auki. Varjo käveli hermostuneen oloisesti ympäri huonetta. "Missä se nyt on? Neljä päivää ja yötä on jo mennyt, eikä herra iso herrasta kuulu sanaakaan. Ollaan niin tärkeää olevinaan. Luvataan, tehdään kyllä lupauksia. Olen ihan kunnossa, ole huoleti, sitä se vain jankutti." Kyynel valui naisen poskia pitkin. "Olisi pitänyt estää sitä, perhana niin olisi, mutta se on myöhäistä nyt. Tiesin, että se sekoaa. Täytyy pyytää apua." Käsi kurottautui kohti puhelinta, mutta vetäytyi pian. "Pitäisi soittaa...he osaisivat kyllä auttaa. Ei, en saa, en saanut lupaa, hän kielsi. Sanoi jyrkästi EI, kun menin kysymään. Tarvitsen rohkaisua, se sanoi, meni varmaan kirkkoon rukoilemaan, perkele ties minne menee sieltä." Baarikaapin ovi aukesi. "Pikku rohkaisu paukku tekee terää, selvittää pään. Kyllä tämä tästä sutvaantuu. Ei samperi kyllä minä sen äijän tiedän, menee ja pistää minut vadille. Ja minuahan ei tästä syytetä. ” Naisen käsi alkoi näppäillä puhelinta. Kuului TUUT, TUUT. " Haloo ", ääni vastasi.

Terapeutilla

- Komisario Devlin, olette etsinyt vaimonne murhaajaa jo kolme vuotta. Eikö olisi jo aika päästää irti?

- Päästää irti vai? Siis UNOHTAA vaimoni vai? Ei, ei ole aika, eikä se aika tule koskaan. Pitäisikö vain jättää murhaaja kulkemaan vapaana. Päästää irti, mitä helvettiä.

- En tarkoittanut, että unohtaisitte vaimonne, ette varmasti unohda häntä koskaan, mutta se ei tarkoita, että ette voisi mennä eteenpäin elämässänne. Käy ulkona kaveriesi kanssa ja rentoudu.

- En ole koskaan ollut hyvä naisasioissa, en oikeastaan edes uskalla mennä puhumaan heille, ainakaan selvänä. Vaimoni oli kaikki mitä tarvitsin, en tarvitse muita. Sitä paitsi en ehtisikään, sain juuri uuden vihjeen. Ja olen kyllästynyt tähän psykiatriseen paskaan. Kaikki on hyvin ei ole mitään hätää, Pääset elämässäsi eteenpäin. Unohda vaimosi. Hah minä sanon. Työni on ainoa asia mikä pitää minut elossa. Anteeksi minun pitää lähteä, se vihje muistathan.

- Valitettavasti et saa mennä vihjeesi perään tällä kertaa Devlin. Ylikomisario määräsi sinut puhelin päivistykseen. Ehdotin sitä, koska uskon, että et ole valmis menemään vielä ulkohommiin.

 Devlin nousi vihaisesti tuolistaan ja lähti kohti ovea. " Helvetin...kallonkutistajat, ette tiedä mitään...mistään." Ovi paukkui hänen poistuessaan.

              Aika kului madellen. Devlin pureskeli kynäänsä hermostuksissaan. " Perhana, ei komisarion pitäisi täällä puhelimen vieressä maleksia. Sihteerit on sitä varten." Oli ollut ihmeellisen hiljainen iltapäivä, ei ollut tullut vielä yhtään puhelua. Hiljaisuuden rikkoi puhelimen ääni. TUUT, TUUT. Devlin vastasi: " Haloo. "

Jälleensyntyminen

Piip Piip. Valkotakkinen mies kumartui hieman ja kaivoi kännykän taskustaan. "Velvollisuus kutsuu, anteeksi." Tohtori lähti juoksemaan lounaspöydästä kohti ensiapua. Joka puolella oli kauhea hälinä. Poliiseja ja lääkäreitä juoksi joka puolella, mutta se oli vain tyypillinen lauantai ilta. Kandi juoksi häntä kohti. " Meillä on mies, joka ampui itseään ohimoon, mutta hengittää yhä. Luodin on täytynyt mennä aivojen ohi, mutta emme ymmärrä miten se on mahdollista. Teidän täytyy tulla katsomaan, uskomme luodin olevan yhä sisällä." Tohtori aloitti nopeasti leikkauksen.

Tohtori: "Kiitos, kiitos, tiedän, että leikkaus oli erittäin vaativa ja oli suorastaan ihme, että potilas selvisi. Uskon, että hän oli kuolleena sen aikaa, kun luoti oli hänen vasemmassa aivolohkossaan, mutta poistaessamme luodin hänen pulssinsa palautui normaaliksi. Hän on nyt teho-osastollamme tehotarkkailussa, mutta uskomme hänen selviävän.

Anteeksianto

Devlin astui sisään kirkkoon. "GABRIEL, oletko täällä!" kirkko kaikui äänen kantaessa joka paikkaan. Devlin seisoi märkänä keskellä kirkon käytävää. Oli satanut koko päivän. Hän puristi kädessään, ladattua revolveriä. Ovi aukesi hiljaa kirkon toisessa päässä."Olen". Ääni kantautui Devlinin korviin hiljaisena. Aseen piippu nousi osoittamaan kohti Gabrielia. Hän katsoi sitä kohti, mutta käänsi pian katseensa kohti katossa olevaa suunnattoman isoa krusifiksimaalausta. Hänen kasvoillaan oli rauhallinen ilme. " Tiedätkö, että Gabriel tarkoittaa sitä, jota Jumala suojelee." Devlin katsoi miestä ja puristi liipaisinta vähän kireämmälle. Sadevesi tippui hänen märistä hiuksistaan. Devlin näki välähdyksen vaimostaan. Oli kaunis aurinkoinen päivä, Maria istui hänen vieressään keinussa. Nauru kaikui kaikkialla. Kaikki oli hyvin. Yhtäkkiä nauru loppui ja kaikki oli hiljaista.

Gabriel tippui polvilleen. Devlinin ase savusi. Sateen ääni lakkasi ja oli aivan hiljaista. Gabriel: " Annan anteeksi." Gabriel kaatui maahan, hänen ilmeensä oli tyyni, näytti aivan kuin se olisi ollut onnellinen.

 Kuului vielä yksi laukaus.

Synnintunnustus

- Kerro mikä vaivaa mieltäsi?

- Olen tehnyt syntiä. Olen pettänyt Hänet.

- Mitä sääntöä olet rikkonut poikani.

- Olen, olen tehnyt syntiä. Olen auttanut murhaajaa. Olen Juudas, petturi.

- Miten olet auttanut...

- Hankkiuduin eroon ruumiista. Poltin, vein tuhkat pois. Otin..

- Miksi olet tehnyt näin? Teitkö sen omasta tahdostasi?

- Vaimoni hän...rikkoi käskyä, yhtä tärkeimmistä. Älä tapa. Hän tappoi, veti sielunsa pimeyteen. En voinut mitään, autoin häntä, en olisi halunnut, en olisi...

- Uskon sinua, mutta sinun täytyy mennä poliisille puhumaan.

- Tiedän tarvitsin vain...varmistuksen. Tarvitsin toivoa, etten olisi tuomittu. Menen heti täältä lähdettyäni.

- Olet tehnyt väärin, mutta kuten varmasti tiedät Hän antaa anteeksi. Jos todella sitä sydämestäsi kadut.

- Kadun, kadun, tiedän, että tein väärin.

- Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen syntisi on anteeksiannettu.

"GABRIEL, oletko täällä!" kirkko kaikui äänen kantaessa joka paikkaan.