Tehtävä 2: Annetut Sanat

Helsingin hiljaisuudessa

Kaiken kattavan kauneuden kajossa, kultaisen Kemijoen kupeessa, kävi kuoleman kalpea kutsu.
Syyskuussa, sitä siivitti Samulin sanoitusten sininen sointu.
Myrkyllisen mätänevistä muistoista, mainitsi myös maineikas Mentalist Mannerheimintien muisteloissaan.
Lohduttoman lempeän Luumun laulaessa.

Syvällistä sontaa (vk37 teht)

Kirjoittaminen on mielestäni itsensä ilmaisua. Yleensä sanotaan, että kirjoittajat kirjoittavat omista kokemuksistaan, että tekstit kumpuavat alitajunnasta. Eli huijatakseni alitajuntaani minun täytyy kirjoittaa jotakin, mikä ei ole minulle normaalia tai ominaista, että toiset eivät näe ajatuksiini...tai jotain.


Itselläni olen huomannut sen, että mitä paremmalla tuulella olen, sitä huonompia tekstejä kirjoitan. Nyt olen ns. oudolla tuulella eli tästäkin yksinkertaisesta tehtävän toteutuksesta tuli outo.

Kuten tämäkin tehtävä, tuntuu siltä, että minun on helppo kirjoittaa kaikesta muusta, kuin omasta kirjoittamistyylistä. Tai no, taitaa se tulla näkyviin tässäkin tehtävässä. Eli ihan sama mitä kirjoitan, se säteilee alitajunnastani toisten nähtäville. Omien ajatusten paperille pistäminen siihen muotoon, että toiset tajuavat niiden olevan omia ajatuksia on tavallaan pelottavaa.

Joten jatkan tätä hetken matkaa sepustuksilla jostakin muusta, kuin minun kirjoittamisestani, koska en pysty taistelemaan kirjoittamistapaani vastaan.


Hyvän ja huonon taiteen ero on mielestäni sen tarkoitus ihmiselle. Jos kirjoittaa tekstin mikä ei tarkoita itselleen mitään, se ei voi olla hyvä. Teksti tulee useimmiten epäonnistumaan jos sen ainoa tarkoitus on viehättää muita ihmisiä. Tekstin pitää ensin olla tärkeä itselleen jos haluaa sen olevan tärkeä muillekin.

Koulujen äidinkielen kirjoittamisharjoituksissa on yleensä se ongelma, että niiden aihe on tarkkaan rajattu. Mielestäni pitäisi olla enemmän vapaita aiheita, koska on hankala kirjoittaa asioista, jotka eivät tarkoita itselleen mitään. Luonnollisesti, niistäkin teksteistä taitava kirjoittaja tekee äidinkielisesti hienon teoksen, joka on täynnä nokkelia lausahduksia saaden arvostelijat ylistämään häntä. Mutta jos se ei ole tarkoittanut kirjoittajalleen mitään, onko se minkään arvoista?

Näin käy, kun kirjoittaa unensekaisessa tilassa klo neljä aamulla. Syvällistä sontaahan tämä on. Edellisestä lauseesta voi vielä poistaa syvällistä sanan ilman omantunnontuskia.